tiistai 2. tammikuuta 2018

Eläinystävän ruokaa!


Aamulla yhdentoista aikaan pistin Nickyn valjailla autoon. Lähdin itse ajamaan kohti kaupunkia. Huih.. Viime ajamisesta taas oli vierähtänyt ja matka menikin stressin alla minun osalta. Liikennevalot ja liikenteen seuraaminen ajaessa, kun ovat vielä hankalia minulla. Terveisin ajamaan opetteleva.

Ennen perille pääsyä vaihdettiin kuskia, sillä en vielä uskalla ajaa kauppakeskuksen parkkihalliin. Olis sen pysäköinnin jälkeen ollut, muutama nokka kurtussa. :D Menin siis itselle etsimään kenkiä ja päätin ottaa Nickyn mukaan. Kodaa, kun en matkapahoinnin vuoksi voinut ottaa tällä kertaa. Nicky oli hämillään suuresta ihmismäärästä, mutta siihen onneksi tottui nopeasti. Uusi jännittävä asia olikin liukuportaat/matto. Nicky näytti siltä, että kävelisi rohkeasti liukumaan, mutta pistikin stopin.. Silloin minulle tuli kiire peruuttaa ettei Nicky luiskahda valjaista ulos ja lähde parkkihalliin juoksemaan.

Mitään ei sattunut ja rohkaisulla Nicky uskalsi tulla liukumatolle. Portaat olivat kumminkin niin jännä juttu, että olikin minun sylissä portaiden menon.

Kenkäkaupassa Nicky kävi moikkaamassa kassan naisia ja muutamaa ohi menevää ihmistäkin haisteltiin. Kävästiin muutamissa muissakin liikkeissä ja sitten lähdettiin seuraavaan paikkaa.


Autokaupassa Nicky olikin rennosti. Vietiin siis auto katsastukseen ja piti siellä odottaa puolisen tuntia. Nickkyllä ei ollut takkia matkassa, joten ei lähdetty pihalle. Harjoteltiin perustemppuja ja hihnassa kulkemista hallissa. Lopuksi vielä makuulle rauhoittumista. Ohi menevät ihmiset veivät välillä kyllä huomion kokonaan. Jostain syystä Nickyn oli vaikea autokaupassa keskittyä. Pitääpä siis paikkamakuuta vielä häiriössä treenata enemmän.

Autokaupan jälkeen oli tarkoitus käydä puuilossa, mutta se oli pettymys. Sinne ei enää saa lemmikkejä tuoda. Jotain myyjä puhui EU:n uudesta direktiivistä koskien elintarvikkeiden määrää yms.. Nicky saikin jäädä autoon odottamaan. Autossa hiljaa rauhallisesti odottaminen sujuu hienosti.

Kävin myös mäkkärissä ostamassa Vegaanisen hampurilaisaterian. Voin kyllä suositella. Oli oikein herkullinen, en yleensä pidä majoneesista lainkaan, mutta tässä Mc vegan hampparissa se meni ihan hyvin. Ei kyllä mäkkärin vege burgeri kumminkaan voita hoviruoan härkäpapupihvillä olevaa burgeria omilla kasvistäytteillä.

Kaikki eläinrakkaat, jotka ette halua syödä ystäviä niin nenä kohti mäkkäriä siis! P.s. maistui myös lihansyöjälle koiralle ;)

Tänään suunnattiin vielä illalla Nickyn kanssa kohti Hämeenlinnaa yökylään. Uni maittaakin poitsulle hyvin pitkän päivän jälkeen.

(kuvat viime vuodelta samaiselta paikka kunnalta)


Tyttö talossa


Vuosi meni ja uusi tuli. Meidän uusi vuosi vietettiin kolmen koiran voimin. Olikin hieman jännää, kun mukana oli tällä kertaa kaksi koiraa, joista en lainkaan tiennyt kuinka raketteihin suhtautuvat. Vieraana meillä oli jo ennestään blogista tuttu Tessu tyttö. Tessu olikin jo oikein hieno aikuinen neiti. Muistelin, että se olisi ollut Kodaa suurempi, kun vuosi sitten sen näin, mutta eiih todellakaan. Tessu on jopa Pojua pienempi tai saman kokoinen en tarkkaan enää muista minkä koinen Poju oli noin suurinpiirtein vain.

Uusi vuosi meni hyvin, ilman ongelmia. Nickylle uusi vuosi olikin tuttu juttu ja toinen jo Nickylle meillä ollessaan. Ensimmäisenä uutena vuotena tapahtui tilanne josta poika olisi voinut saada suurempiakin traumoja, mutta onneksi Nicky on hyvin kovapäinen tapaus. Nimittäin ennen klo viittä pissalenkillä naapurin pihassa jo ammuttiin raketteja. Yksi oli näköjään kaatunut ja raketti tuli suoraan 30cm: ä maanpinnan yläpuolella meidän ohitse ja arvatkaa mitä Nicky teki? Lähti perään, kuin se olisi ollut viehe. Onneksi minulla oli hihna tiukasti kädessä, eikä mitään sattunut. Tänä vuonna Nicky nukkui rennosti eikä turhia stressannut. Kun porukat ampuivat raketteja niin silloin suurimman padan räjähtäessä Nicky meni pöydän alle, mutta palasi takaisin ikkunasta katsomaan takaisin vaikka pata vielä rätisi. 

Tessuakaan ei juuri raketit stressannut. Haukkui ikkunasta välillä raketeille, mutta muuten nukkui rauhassa minun viekussa sohvalla. Kodakin otti iisisti. En ollut aivan varma miten suhtautuu, kun Kodalla on ollut erilaisia pelkoja. Tosin ei ääniin, esimerkisi ukkosen jyrinässäkin voi huoletta lenkkeillä ja silloin kun Koda pysyi vapaana pystyi se irtikin olemaan. Koda kumminkin otti raketit iisimmin koko porukasta eikä jännittänyt lainkaan. Välillä korvia höristi pahimpien paukkeiden aikana. 

Harmiakaan ei jännitttänyt eikä kanitkaan välittäneet lainkaan paukkeesta. Meillä siis oli oikein rento uusi vuosi.

Nickyllä joulun aikaan silmät vuotivat jostain syystä, mutta meni onneksi nopeasti ohi. Mistä lie johtui :/

Mutta mennään takaisin Tessuun. Tessu oli siis Nickylle ennestään tuttu. Tessu kävi meillä jo 4 kk: den ikäisenä hoidossa. Seuraavalla kerralla, kun Tessu tuli oli se teini ikäne neiti. Juoksutkin olivat vielä, kun tuli hoitoon. Nickyllä ja Tessulla on aina leikki sujunut hyvin, joten toivoin että Kodakin ryhtyisi leikkimään uuden tuttavuuden kanssa. Tessu oli siis ensimmäinen narttu meidän pihamaalla Kodan tulon jälkeen, joten odotuksia oli.

Tessun tultua vein sen sisälle ja Nicky olikin jo heti vastassa. Leikki meni heti niin villiksi, että vein ne ulkotarhaan riehumaan. Sillä aikaa, kun kaksikko remusi, hain Kodan takapihalta. Koda olikin heti selkäkarvat pystyssä örisemässä, kun näki Tessun omalla maallaan. Annoin Kodan rauhoittua ja sen jälkeen päästiin vapaana kuonokoppa varmuuden vuoksi päässä tapaamaan Tessua. Noh, eipä siinä mitään suurempaa tapahtunut. Koda ja Tessu haistelivat vuorotellen toisia, jonka jälkeen olinkin jo varma Kodan käytöksestä ja otin Kopan pois. Vähän aikaa, kun olivat siinä haistelleet hajuja yhdessä alkoivat Koda ja Tessu leikkimään. Tämä yllätti sillä Koda ei ole omilla mailla ikinä leikkinyt muiden paitsi Nickyn kanssa. Nicky tästä ärsyyntyikin kovasti, kun jäi kolmanneksi pyöräksi joten vein sen leikin keskeltä sivuun. 

Oli ihana katsoa kuinka Koda nautti, kun sai leikkiä omalla tyylillään. Molemmat läpsivät toisiaan tassuilla ja painivat takajaloillaan seisten. Kun Tessua ei enää kiinnostanut koitti Koda saada sitä maassa pyörimällä jatkamaan leikkiä. Koda koitti jatkuvasti mielistellä Tessua ja saada leikkimään, mutta Tessua ei leikki kiinnostanut kauaa, kun oli jo Nickyn kanssa remunnut . Oli kyllä mukava huomata, että Koda osaa tälläisiä taitoja koirien kanssa. 

Hauska oli myös huomata että niin sisällä kuin ulkonakin Tessu oli se joka määräsi leikin tahdin. Se käveli pää ylhäällä ja pojat väistivät alta. Tämä vahvisti myös sen, että kolmas koirani tulee olemaan narttu. Mites teidän uusi vuosi meni?








sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Mitä meidän kissa syö?


Minun on pitkään pitänyt jo kirjoittaa eläinten ruokinnasta, joten ensimmäisenä saatte lukea meidään talon vanhimman karvakorvan syömisistä.

Koska kissa on lihansyöjä koostuu harminkin ruokavalio melkein täysin lihasta, pieni määrä on kasviperäistä kuidun vuoksi. Kuitua siksi, että maha toimisi paremmin. Lisäksi Harmi saa ravintolisät ruokaansa. 

Pääosin harmi syö raakaa lihaa. Lihaa vaihtelee erilaisten kalkkunaa pienempien eläinten lihasta (kanista, siipikarjasta, pienriistasta, kalasta silloin tällöin). Nautaa ja muita isompia eläimiä en itse osta Harmille, sillä minusta ne eivät ole kissalle luonnonmukaista ravintoa. Harmi syö raakaa aamuin ja illoin. Kolme kertaa päivässä olisi parempi, mutta päivän määrä jaettuna kolmeen ei täytä tarpeeksi mahaa, siksi Harmi saa kaksi kertaa päivässä lihaa 50g. Yli 100g lihaa taas lihottaa harmia melkein välittömästi ja siksi kaksi kertaa on todettu meillä hyväksi. Iltaruokaan tulee myös lisät (tauriini, sinkki, d-vit., kalsium, A-vit., E-vit., Jodi ja Omega 3:set)

Raaka on sopinut Harmille hyvin ja maistuukin nykyään paremmin. Aluksi kun neiti raa`alle nirpisteli paljon nenäänsä.

Välillä Harmi saa myös ihan kissalle tehtyä "kotiruokaa", se kun Harmista on ihan parasta ja minustakin on kiva kokkailla välillä kissalle. Koska kypsentäessä lihasta tauriini tuhoutuu täytyy sitä silloin enemmän ruoan mukana tarjota. (Tauriini on kissalle välttämätön aminohappo, kissa, kun ei sitä itse tuota)

En syötä juurikaan Harmille teollista ruokaa, muuta kuin reissu eväänä tai pikaruokana jos en ole ehtinyt/muistanut jostain syystä ottaa raakaa sulamaan. Olen kumminkin hyvin tarkka, mitä teollisia Harmille syötän.

Osallistun todella usein erilaisiin kilapuluihin ja arvontoihin joista Harmille olen voittanut ruokaa yms. Niitä saatan syöttää muun ruoan joukossa pikkuhiljaa pois, vaikka sisältä ei minua miellyttäisikään. Opiskelijalle, kun ne pienetkin ilmaiset ruoat ovat pieni säästö. Tällä hetkellä olenkin tarkka mihin rahani pistän. 

Joka aamu harmi on myös saanut luun. Kanankaulan tai siiven yms. Myös kuivatut eläinten osat ovat Harmin mieleen ja antavat hampaille tehtävää. 

Pitkin päivää, minulla on myös tapana Harmin halutessa laittaa herkkuja tai kuivaruokaa aktivointipeleihin tai piilottaa huoneeseen. Herkkuja myös kuluu iltaisin paljon temppuja opetellessa.

Harmi sai Hill`siltä testiin ruokaa. Ruoat ovat maistuneet hyvin lihan rinnalla ja herkkuna.




Pelottava joulupukki


Lähdettiin aamupäivällä yhen aikaan Nickyn kanssa kaupunkiin, etukäteen olin suunnitellut mitä mennään ostamaan, mitä kaupungissa treenataan yms.. Laitoin Nickyn autoon kuljetushäkkiin, taskut täyteen nameja ja eikun menoksi.

Ensimmäisenä pysähdyspaikkana oli Hämeenlinnan uusi eläinklinikka. Omaeläinklinikka nimeltään. Asiakaspalvelu oli oikein mukavaa heti, kun ovesta pääsimme sisään. Klinikalla oli eilen avoimien ovien päivä, jonka vuoksi sinne mentiinkin. Kakku kahvi tarjoilu oli myöskin, mutta Nickyä stressasi suuri koiratungos joten en jäänyt kahvittelemaan ja luulen, että siellä ei olisi muutenkaan ollut vegaanista evästystä.

Ensimmäisenä suunnattiin ilmaiseen joulukuvakseen. Kun päästiin kuvaushuoneeseen, yllätyksenä vastassa oli joulupukki ja voi hurja, että se oli pelottava nickyn mielestä. Nickyn oli tarkoitus mennä pukin viereen istumaan, mutta paikka käskystä ei tullut mitään, vaan Nicky halusi pois huoneesta. Kun Nicky sai hieman tutustua pukkiin ja kuvaajaan suostui Nicky mennä pukin syliin.. Tosin ilme oli niin avuton, että saa nähdä mitä kuvista tulee. Kuvaaja oli selvästi ammattilainen  eläinten kuvaamisessa niinpä hän erilaisilla keinoilla sai Nickyn katsomaan kameraan päin ja uteliaisuuden palaamaan. Poika kun oli aivan lamaantunut pukin sylissä. Kun Nicky uskalsi rentoutua jälleen, pukin parta alkoi kiinnostamaan. Onneksi ei sentään irti lähtenyt. :D

Kuvauksen jälkeen oli hammastarkastuksen vuoro ja Nicky saikin suuret kehut käsiteltävyydestä. Pentuajan treenaus ei ole siis mennyt hukkaaan. Aluksi Nicky vähän epäili hoitajaa, mutta herkkujen avulla sekin lopulta onnistui ja Nickystä oli oikein mukavaa kun hampaita tutkittiin. Hampaissa ei ollut mitään vikaa. Kehut sai valkoisesta siististä rivistöstä.

Viimeisenä oli koirahierojan lihas kartoituksen vuoro. Ja se meni TODELLA hyvin. Nicky ei ole ikinä tykännyt vieraiden ihmisten kanssa puuhailla, mutta hierojasta tuli herkkujen ja hieromisen jälkeen todella mukava. Pusunkin hieroja sai. Nostaa Nicky ei antanut, mutta se on minusta hyvä.. Ei muiden kuin minun sitä tarvitsekkaan nostella. Lihasjumeja ei ollut muuta kuin pieni lapojen välissä. Johtuu hyppyjen alastuloista. Saatiin hyvät ohjeet erilaisiin venytyksiin ja jumien ennaltaehkäisyyn.

Aivan ihana kokemus oli kyseien klinikka. Tulen jatkossa siellä asioimaan jos klinikka hoidolle  tarve. Harmin kanssa olisi tarkoitus myös käväistä hammastarkastuksessa myöhemmin. Ihana uutinen myös oli, että siellä myös kanien hoitoon ollaan perehdytty. Vihdoinkin meidänkin "lähellä" on klinikka, jossa kanit saavat asianmukaista hoitoa.

Klinikan jälkeen käveltiin mustiin ja mirriin etsimään istuvia hoikalle koiralle soveltuvia vetovaljaita. Noh sellasia ei löytynyt yllätys yllätys.. Nicky on kyllä ongelmallinen tapaus vetovaljaiden suhteen.. Valmiissa valjaissa on aina jotain vikaa, ja mittatilauksena ei taas tehdä sen mallisia jotka nickylle olisivat hyvät. Parhaaksi todetutut valjaatkin pettivät eilen, kun Nickyllä alkoi henki vinkua täysiä mentäessä. Noh nyt otin riskin ja tilasin mittatilauksena gmn:ältä vetovaljaat. Toivottavasti ne olisivat hyvät. Kodan valjaat tilasin samasta paikasta ja ovat olleet todella hyvät. Mustissa ja mirrissä myjä ihastui Nickyyn ja ihmetteli miten tuollaisten rotujen miksauksesta voi tulla näin upea koira. Mustista ja mirristä lähti mukaanvaljaat jotka mahtuvat myös vaatteiden päälle lenkillä sekä valjaat soveltuvat myös pieneen vetoon. Tosin kotona kokeilun jälkeen, muutin mieltäni.


Seuraavksi kuono kohti kodin terran eläinmaailmaa. Siellä tehtiin tokoliikkeitä erilaisissa häiriöissä. Ihana treenipaikka kyllä. Paljon häiriötä sekä tilaa. Eläinmaailmassa punnitsin Nickyn ja painoa pojalla oli 13 kiloa tasan. Hieman paino nousuut kesän jäljiltä. Terrasta ostettiin myös vetoliinaan uudet tarvikkeet.

Terran jälkeen käytiin puuilossa josta lähti mukaan joustava canicross hihna ja onneton vetovyö. Onneksi minulla kotona ennestään parempi. Itse tahtoisin ihan kisakäyttöön soveltuvan jalkaremmillisen juoksuvyön mutta tällä hetkellä ei ole rahaa pistää sellaiseen. Puuilosta lähti myös matkaan 6 best:in koiranmakkaraa, jotka olivat alennuksessa. Kappale vain 50 senttiä. Yksi pötkö tippui kaupan pihaan ja kun kotona sen huomasin niin kyllä ärsytti. Se oli juuri se sisällöltään paras.

Seuraava pysäkki oli hankkija josta ei mitään lähtenyt matkaan. Kattelin siellä kumminkin erilaisia aktivointileluja, jotka tahtoisin. Eikun säästämään rahaa.

Viimeisenä käytiin motonetissa. En ollut varma saako sinne koiran kanssa mennä joten otin koiran kainaloon ja kysäsin kassalta. Vastauksesksi sain "tottakai, ja pitääkin tänne tulla koirien kanssa". Myyjä tulikin heti rapsuttelemaan Nickyä ja kehumaan kaunista ulkonäköä. Motonetissa ei lemmikeille myydä mitään joten mentiin sinne ihan hihnatreenin kannalta. Vapaanaoloakin treenattiin vähän aikaa ja hienosti Nicky seurasi tarkkana mihin menen milloinkin. Tehtiin myös erilaisia temppuja isolla matolla ja Nicky saikin paljon ihailevia katseita.

Jälleen kerran Nickyn kanssa onnistunut reissu. On sen kanssa niin hieno mennä kaikkialle. Koda olisi lähtenyt matkaan, mutta koska tiesin että klinikalla on tungosta, en sitä olisi sinne voinut viedä. Se olisi ollut Kodalle liikaa.

Koska kuvia reissusta ei ole kuin yksi puhelimella saatte katsella talvisia kuvia tältä viikolta koiruuksista.





sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Lisäravinteet luonnollistako?


Keskustelupalstoilla käydään kiivasta keskustelua lisäravinteista. Raakaruokkijat lisäävät koiran ruokaan sinkkiä, magnesiumia, vitamiineja ja milloin mitäkin varmistaakseen, että koira saa kaiken tarvitsemansa. Osan mielestä taas lisäravinteita ei tarvitse, sillä eiväthän sudetkaan vedä sinkki tabletteja purkista. 

Pohtiessani kanien luonnonmukaista ravintoa ja vaihtoehtoa teolliselle kanin täysravinnolle pelletille, moni kysyikin, että mistä kanini saisivat vitamiinit ja hivenaineet? Vastasin, että samasta paikasta kuin pellettienkin valmistajat, sainkin sen kommentin jälkeen viestejä, että eiväthän lisäravinteet ole luonnollista. Taas saavuttiin tähän.. eiväthän kanit luonnossakaan syö purkista vitamiineja... No EIVÄT EI!! 

Lisäravinteita (vitamiinit ja kivennäis- /hivenaineet) voidaan valmistaa synteettisesti, mutta niitä saadaan myös luonnonmukaisista lähteistä. Lisäravinteet voivat siis olla luonnonmukaisia. 

Miksi niitä tarvitaan? koska haluamme että lemmikkimme saavat kaiken tarvittavan ja nykypäivänä kaikkea tarpeellista ei enää saa ravinnosta. Maaperä on köyhtynyt ja lannotteet sisältävät vain pienen määrän tärkeitä ravinteita. Monta vuotta sitten ravinteita oli vielä paljon maaperässä ja saattaa jossakin maailman kolkassa vielä ollakkin. Sen takia tarvitsemme lisäravinteita.

Susi elää luonnossa vähemmän aikaa kuin koira. Yksi syy on se, että vaikka susi syökin puhdasta riistaa se ei saa siitä kaikkea tarvitsemaansa ja elää puutostilassa. Koirat taas nykypäivänä saavat lisäravinteita, joka on tuonut lisää elinvuosia.

Helpolla pääsee, kun ostaa lemmikille valmiita täysravintoja. Itse en ole kokenut teollista ruokaa hyvänä vaihtoehtona joten meillä tarvittavat lisäravinteet tulevat purkista niin kissalle, koiralle, kaneille kuin minullekkin. Minä ja eläimet syömme lisäravinteita sillä lisäravinteettomasta ruokavaliosta on tietoa minulla hyvin vähän.

Tiedän myös monia koiranomistajia joidenka koirat ovat eläneet pitkän elämän terveenä, veriarvot hyvät yms.. vaikkeivat koirat ole saaneet koko elinaikana yhtäkään lisäravinnetta. Näillä koiranomistajilla on ollut koiria monen kymmenen vuoden ajan. Samanlaisia tapauksia löytyy myös kissanomistajista. Pistäähän se miettimään, että jos kerran eläimet elävät terveenä monta vuotta, pidempään kuin lajitoverinsa jotka saavat lisäravinteita niin onko lisäravinteeton ruokavalio sittenkään huono? Mutta pohtia saa aina ja pitääkin. Syötkö sinä lisäravinteita jos syöt miksi jos et miksi et? Entä syövätkö eläimesi, perustele! 

Kuvat netistä!